Punkit ihmisessä

LT, infektiolääkäri Jarmo Oksi

Punkit eivät sanan varsinaisessa merkityksessä pure, vaan lävistävät ihon pistimellään. Kuten muilla kielillä, on suomen kielessäkin kuitenkin vakiintunut sanonta punkin puremisesta. Punkit purevat kaikenikäisiä ihmisiä päästä varpaisiin, joten huolellinen tarkastus punkkien havaitsemiseksi iholta on paikallaan punkkialueilla ulkoilun jälkeen viimeistään iltaisin.

Punkki vaeltaa ihmisen ihossa yllättävän huomaamattomasti ja hakeutuu mielellään taivealueille tai karvoitusalueille, jossa se saakin usein olla rauhassa jonkun aikaa, ennen kuin esim. käsi "vahingossa" osuu tuohon "näppylään". Tavallisimpia paikkoja punkinpuremalle ovat polvitaipeet, nivusseutu, genitaalialue, nilkat, varpaanvälit, pään ja niskan seutu, hiuspohja, korvantaustat tai jopa korvakäytävä.

Punkinpurema on useimmiten kivuton, mutta toisinaan siihen voi liittyä hieman kipua tai useammin vain kutinaa. Punkin syljessä on mm. puuduttavia ja veren hyytymistä estäviä aineita. Koska punkin imukärsä on täynnä "väkäsiä",on sitä vaikea irrottaa suoraan vetämällä, vaan jotta sen saisi kokonaisena irti, pitää ulosvetäessä tehdä samanaikaisesti kiertävä liike eli ikäänkuin ruuvata punkki irti ihosta.

Punkkien välittämien infektioiden riskin minimoimiseksi ihoon kiinnittyneet punkit on syytä poistaa mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin hätäilemättä ja rauhallisin ottein. Punkin kiinnittymisaika ihmisen ihossa (vain tunteja vai esim. yli vuorokauden) vaikuttaa ratkaisevimmin borreliabakteerin siirtymisen (punkista ihmiseen) todennäköisyyteen, mutta ei niinkään paljoa esim. Kumlingevirustartunnan riskiin.

Punkinpurema voi myös jäädä huomaamatta. Toisin sanoen punkki saattaa joko itsestään tai käden tai vaatteen pyyhkäisystä johtuen irrota. Näin tapahtuu todennäköisesti huomattavasti useammin pienempikokoisille punkeille, larvoille ja nymfeille, joiden veriateria kestää täydellisenäkin vain kolme päivää, ja jotka voivat kuitenkin yhtälailla toimia infektion välittäjinä kuin aikuisetkin punkit. Arvellaankin, että suurin osa ihmiselle tulevista punkin välittämistä taudeista tulee nymfi-vaiheen punkin pureman seurauksena. Turunmaan saariston alueella tehdyssä tutkimuksessa on havaittu, että esim. viljelyllä varmistetussa borrelian aiheuttamassa ihoinfektiossa vain 20%:lla ihmisistä oli havainto, että samalla kohdalla oli edeltävästi ollut punkinpurema. Todennäköisesti tämä tarkoittaa sitä, että punkinpurema on jäänyt huomaamatta 80%:lla. Toinen mahdollinen selitys on se, että borreliainfektio olisikin tullut esim paarmanpureman välityksellä, mikä sekin on mahdollista - joskin ilmeisesti hyvin harvinaista.

Punkin irrotus

Punkin irrotus voi tapahtua monella tavalla. Vanha tapa on ollut upottaa punkki voihin tai muuhun rasvaan, jolloin punkin ruumiin takaosassa sijaitsevat hengityselimet eivät saa ilmaa. Tällöin punkki itse vetäytyy ulos ihosta. Tämän keinon haittapuolena on kuitenkin sen hitaus sekä se, että tukehtuessaan punkki saattaa oksentaa suolensisältöään (jossa saattaa olla esim. borrelioita) puremakohtaan. Suositeltavampaa kuin punkin rasvaamalla poistaminen on poistaa se mekaanisesti esim. pinseteillä. Apteekeista saa erityisesti tähän tarkoitukseen suunniteltuja punkkipinsettejä, joissa on taivutetut kärjet mahdollisimman tiukan otteen saamiseksi punkista. Pinseteillä tartutaan punkkiin mahdollisimman läheltä ihoa ja sitten vedetään ruuvaavalla liikkeellä punkki ulos. Taitavimmat kertovat onnistuvansa punkin irrotuksessa ilman työkaluja pyörittämällä sormellaan vain kevyesti sivelemällä punkkia ympäri kunnes se irtoaa. Punkin irrotuksen jälkeen voi haavan puhdistaa desinfektioaineella, joskaan ei ole tarkkaa tietoa siitä onko tästä vastaavaa hyötyä.

Kun punkki puree,