Borrelioosi on punkin eli puutiaisen levittämän Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama infektio . Puutiaiset kuuluvat laajaan punkkien alaryhmään. Silloin tällöin tartunta voi tapahtua myös esim paarmojen tai muiden pistävien tai purevien hyönteisten kautta.
Pienet jyrsijät ovat pääasiallinen Borrelia-bakteerin lähde luonnossa, ja punkit vain levittävät sitä. Äkillisessä taudissa on tyypillisesti paikallinen ihomuutos ja lieviä yleisoireita. Krooninen tauti on monimuotoinen ja voi sisältää nivel-, ihon- ja neurologisia oireita.
Borrelioosin toinen nimi on Lymen tauti. Lyme on pieni kaupunki Yhdysvalloissa, jossa tauti todettiin ensimmäisen kerran vuonna 1975, kun se aiheutti pienen epidemian siellä.
Borrelioosin yleisyys ja alkuperä
Suomalaiset saavat vuodessa jopa puoli miljoonaa punkin puremaa. Riski kohdata punkkeja on suurin rannikkoalueilla ja Itä-Suomessa. . Borrelia-infektiot jakautuvat myös samalla tavalla; kolmannes kaikista tapauksista hankitaan Ahvenanmaan saaristossa. Noin viidesosa punkkeista kantaa Borrelia-bakteeria, ja bakteerin kantavuus on sama koko Suomessa. Bakteeri esiintyy sekä punkin nuoruusmuodossa, eli nymfissä, että aikuisissa punkeissa. Nymfit aiheuttavat suurimman osan Borrelia-infektioista, koska niiden pieni koko tekee niistä vaikeasti havaittavia.
Jos punkilla on bakteeri suolistossaan, se voi tartuttaa sen ihmiseen kahdessa kolmesta (2/3)puremasta. Ehto on, että punkki on ollut kiinnittyneenä ihoon vähintään 24 tuntia. Niistä, jotka saavat bakteerin pureman kautta, puolet kehittävät bakteerin aiheuttaman paikallisen ihomuutoksen kuukauden sisällä. Vähintään 6 000 suomalaista saa tartunnan joka vuosi, ja 50-80% heistä kehittää oireita. Viimeisten 10 vuoden aikana tapausten määrä on pysynyt suunnilleen samana. Suuri ero punkin puremien ja todellisen tautiprevalenssin välillä selittyy sillä, että punkit usein havaitaan ja poistetaan 24 tunnin sisällä, ja jotkut infektiot paranevat ilman oireita. Arvioidaan, että Suomessa vain yksi viidestäkymmenestä tai sadasta punkin puremasta johtaa Lyme-tautiin (ihomuutos). Suurin osa tapauksista diagnosoidaan elokuussa ja syyskuussa. Suurin osa tapauksista diagnosoidaan tyypillisen rengasmaisen ihomuutoksen perusteella. Vain kolmannes diagnooseista perustuu laboratoriotesteihin (vasta-aineisiin).