Usein esitettyjä kysymyksiä punkeista ja niiden välittämistä
taudeista
LT, infektiolääkäri Jarmo Oksi
|
|
|
1. Onko punkkien esiintymisalue Suomessa laajentunut
viime vuosina tai vuosikymmeninä?
2. Kumpi on yleisempi punkinpureman välityksellä
tarttuva tauti: Lymen tauti vai Kumlingen tauti?
3. Esiintyykö "punkkitauteja" vain saaristoalueella?
4. Kuinka kauan punkin pitää olla kiinni,
jotta borreliat ehtivät siirtyä ihmisen ihoon?
5. Mitä pitäisi tehdä, jos punkin imukärsä
katkeaa yritettäessä irrottaa sitä?
6. Jos punkki on purrut, koska pitäisi ottaa borrelia-vasta-ainemääritys?
7. Onko hyötyä tehdä vasta-ainemäärityksiä
vuosia pureman jälkeen?
8. Miten nousut borrelia-vasta-aineissa tavallisesti
tapahtuvat?
9. Mitä tarkoittavat borrelian flagella-vasta-aineet?
10. Mitä tarkoittaa positiivinen vasta-ainetulos
borrelia-vasta-ainetestissä?
11. Mitkä ovat tavallisimmat syyt ns. väärään
positiiviseen borrelia-vasta-ainelöydökseen?
12. Pitäisikö punkinpureman jälkeen
harkita ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa?
13. Pitääkö borrelia-vasta-ainetasoja
seurata hoidon jälkeen?
14. Sulkeeko negatiivinen borrelia-vasta-aineiden tulos
pois Lymen borrelioosin mahdollisuuden?
15. Kenelle pitäisi borrelia-vasta-ainemäärityksen
lisäksi tehdä PCR?
16. Mikä on nykyinen hoitosuositus Lymen borrelioosiin?
MUITA KYSYMYKSIÄ?
|
|
|
1. Onko punkkien esiintymisalue Suomessa laajentunut
viime vuosina tai vuosikymmeninä?
Tästä ei ole olemassa tarkkaa tutkimukseen perustuvaa tietoa.
Ilmaston muutoksilla, metsäalueiden lisäämisellä,
sekä peura- ja hirvikantojen muutoksilla saattaa olla osuutta punkkien
esiintymisalueen mahdolliseen suurenemiseen. Suomessa em. tekijöissä
ei kuitenkaan ole tapahtunut niin merkittäviä muutoksia, että
punkkien esiintymisalueen merkittävä suureneminen olisi oletettavaa.
2. Kumpi on yleisempi punkinpureman välityksellä
tarttuva tauti: Lymen tauti vai Kumlingen tauti?
Borreliabakteerin aiheuttama Lymen borrelioosi on Suomessa noin sata
kertaa niin yleinen kuin TBE-viruksen aiheuttama Kumlingen tauti. Molempien
tautien pääasiallinen levittäjä on punkki. Periaatteessa
samastakin punkista voi saada yhtäaikaisesti molemmat taudit. Kumlingen
taudin voi periaatteessa saada lyhyenkin punkin kiinnittymisajan jälkeen,
kun taas borrelioosissa tarttumisen todennäköisyys kasvaa
merkittäväksi vasta useiden tuntien kiinnittymisajan jälkeen.
3. Esiintyykö "punkkitauteja" vain
saaristoalueella?
Ei, vaan koko Etelä- ja Keski-Suomen sekä Itä-Suomen
alueella.
Borrelioosia eli Lymen tautia esiintyy kaikkialla missä punkkejakin.
Borrelioosin esiintymistiheys kasvaa samassa suhteessa kuin punkkien
esiintymistiheys: sitä suuremmaksi, mitä enemmän sisämaasta
mennään rannikkoalueille ja saaristoalueelle. Suurin todettujen
tapausten tiheys on Ahvenanmaalla.
Kumlingen tautia aiheuttavaa virusta ei punkeissa esiinny kaikkialla,
vaan etupäässä saaristoalueella ja sielläkin lähinnä
ulkosaaristossa. Saariston ulkopuolella on tautitapauksia todettu ainakin
Helsingin, Lappeenrannan, Turun ja Vaasan lähistöltä.
Suomen ulkopuolella lähialueistamme Kumlingen tautia esiintyy erittäin
runsaasti Baltian maiden alueella.
|
|
4. Kuinka kauan punkin pitää olla kiinni,
jotta borreliat ehtivät siirtyä ihmisen ihoon?
Tarkkaa tietoa ei ole. Koe-eläimillä 48 tunnin kiinnitymisaika
lisää riskin suureksi. Ihmisillä käytännössä
kiinittymisajan pitää olla ilmeisesti ainakin 8 tuntia, jotta
riski olisi merkittävä. Tämä johtuu siitä,
että borrelioiden kulkeutuminen punkin suolesta sylkirauhasiin
veriaterian aikana vie usein 1-2 vrk:n ajan. Vasta punkin sylkirauhasista
borreliat sitten siirtyvät ihmisen ihoon.
5. Mitä pitäisi tehdä, jos punkin
imukärsä katkeaa yritettäessä irrottaa sitä?
Imukärsän kappale ei sisällä borreliabakteereita
eikä infektioriskin kannalta ole merkitystä., jos imukärsä
katkeaa ja jää ihoon. Kuitenkin se voi aiheuttaa pitkäaikaista
ärsytyskutinaa, jonka vuoksi joskus jopa joudutaan kirurgisesti
poistamaan kyseinen kohta. Tällaiseen poistoon soveltuu periaatteessa
ns. ihostanssi, jolla lääkäri saa helposti poistettua
pienen sylinterin muotoisen kappaleen.
6. Jos punkki on purrut, koska pitäisi ottaa
borrelia-vasta-ainemääritys?
Jos on oireeton, testiä ei pidä ottaa lainkaan. Jos pureman
ympärille on tullut rengasmaisesti laajeneva punoitus (toisinaan
keskustastaan jo normalisoituva) eli on epäily erythema migrans
-leesiosta, on tilanne syytä hoitaa ihomuutoksen ulkonäön
perusteella. Sen lisäksi olisi kuitenkin hyvä ottaa verinäyte
vasta-ainemääritystä varten. Jos punkinpuremasta tai
ihomuutoksen ilmaantumisesta on jo viikkoja aikaa, voi näytteen
otta heti, muussa tapauksessa ehkä noin 3 viikon kuluttua, jolloin
vasta-aineita ehtii teoriassa muodostua. Jos on käytettävissä
kaksi näytettä, voisi nähdä mahdolliset muutokset
negatiivisesta positiiviseksi, mikä on jo käytännössä
varma merkki tuoreesta infektiosta. Tiedot vasta-ainetasoista saattavat
olla tärkeitä jälkeenpäinkin, jos sattuu tulemaan
jälkiongelmia saadusta antibioottikuurista huolimatta.
7. Onko hyötyä tehdä vasta-ainemäärityksiä
vuosia pureman jälkeen?
Borrelia: Vuosia pureman jälkeen todetaan edelleen koholla oleva
borrelia-vasta-ainetaso useimmiten ainakin silloin, jos kyseessä
on krooninen infektio. Mutta on muistettava, että myös oireettomalla
ihmisellä voi säilyä korkeakin vasta-ainetaso. Oireettomalta
ihmiseltä vasta-ainemääritystä ei kannata tehdä
(edes uteliaisuudesta).
TBE-virusvasta-ainemääritystä voidaan käyttää
paitsi akuutteja tautitapauksia etsittäessä, myös silloin,
jos halutaan tietää onko aiemmin sairastanut tietämättään
Kumlingen taudin. Jos on sairastanut, ei tarvitse harkita TBE-rokotetta,
sillä taudista tulee elinikäinen immuniteetti.
|
Ylös |
8. Miten nousut borrelia-vasta-aineissa tavallisesti
tapahtuvat?
Hitaasti. Tavallisimmin IgM-luokan vasta-aineet nousevat n.1 kk:n kuluessa
puremasta, jos kyseessä on borrelioosi ja ovat maksimissaan 2 kk:n
kohdalla, jonka jälkeen alkaa yleensä taso laskea. IgG-luokan
vasta-aineet alkavat nousta 1 kk:n jälkeen ja voivat pysyä
koholla vuosia riippumatta siitä onko saanut hoidon vai ei. Toisinaan
kuitenkin IgG-luokan vasta-ainenousu voi jäädä tapahtumatta
ja taudin myöhäisvaiheessakin voidaan todeta vain IgM-luokan
vasta-aineita.
9. Mitä tarkoittavat borrelian flagella-vasta-aineet?
Rutiinikäytössä seulontatestinä voidaan käyttää
kokonaista borrelia-bakteeria tai bakteerin osia kuten borrelian värekarvaa
eli flagellaa, joita kohtaan muodostuneita vasta-aineita sitten mitataan
verestä. Varhaisvaiheessa voidaan flagella-vasta-aineet määrittämällä
saada toisinaan positiivinen tulos herkemmin esiin, koska elimistö
tunnistaa ensimmäiseksi borrelian flagellat, joita kohtaan vasta-ainetuotanto
alkaa ja kokonaisvasta-ainetaso alkaa vasta sen jälkeen kohota
mitattavalle tasolle.
10. Mitä tarkoittaa positiivinen vasta-ainetulos
borrelia-vasta-ainetestissä?
Positiivinen testitulos ei tarkoita välttämättä
tautia. Endeemisillä alueilla eli alueilla, jossa punkkeja ja borrelioita
esiintyy, jopa yli 20%:lla ihmisistä voi olla veressään
borrelia-vasta-aineita. Positiivinen tulos merkitsee mahdollista altistumista
borrelialle jossain elämän vaiheessa. Jos sitten on jotain
oireita, voivat ne johtua luonnollisesti jostain aivan muustakin syystä.
Vasta-aineiden positiivisuus voi johtua siitä, että on saanut
borrelian elimistöönsä jossain vaiheessa. Elimistö
on kuitenkin voinut pystyä tuhoamaan borreliat itsekin (tai jonkin
antibioottikuurin avulla) ja jäljelle on jäänyt vain
elimistön kehittämä immuunivaste. Positiivinen testitulos
voi olla myös ns. väärä positiivinen tulos. Oireetonta
potilasta ei tarvitse seurata eikä testiä uusia, vaikka olisikin
ollut positiivinen löydös.
Toisinaan positiivinen vasta-ainetulos on merkki aktiivista infektiosta,
eikä vasta-ainetasossa tarvitse tapahtua nousua parinäytteiden
välillä, jos infektion alusta on esim. jo vuosi aikaa. Olennaista
tuloksen tulkinnassa on ns. kliininen kuva, joka kylläkin voi olla
hyvin monenlainen. Keskustele lääkärisi kanssa tuloksen
merkityksestä. Lääkäri voi katsoa aiheelliseksi
jatkotutkimuksiin lähettämisen tai seurantalinjan ja esim.
uusintatestauksen muutaman kk:n kuluttua.
|
Ylös |
11. Mitkä ovat tavallisimmat syyt ns. väärään
positiiviseen borrelia-vasta-ainelöydökseen?
LED-taudissa tuma-vasta-aineiden esiintyminen, reumassa ns. reumatekijän
esiintyminen, syfilis eli kuppa (sukulais-spirokeetan aiheuttama), suun
spirokeetta-bakteerien aiheuttamat ien- tai hammastulehdukset, mononukleoosi
(EB-virus-infektio). On kuitenkin huomattava, että myös borrelioosipotilaille
saattaa kehittyä tuma-vasta-aine- tai reumafaktoripositiivisuus.
12. Pitäisikö punkinpureman jälkeen
harkita ennaltaehkäisevää antibioottihoitoa?
Antibioottikuurillahan pyrittäisiin hoitamaan lähinnä
borrelia-infektio, sillä Kumlingen tautiin, joka on virustauti,
ei antibioottihoidolla ole mitään vaikutusta. Pelkkää
punkinpuremaa ei kuitenkaan tule hoitaa antibiooteilla, ellei nimenomaan
ole epäilyä erythema migransista. Antibioottikuuri on toisinaan
aiheellinen myös, jos parin viikon kulueesa punkinpuremasta alkaa
yleisoireinen tauti kuumeiluineen. Ainoa ryhmä, jolle antibioottihoitoa
voisi harkita pelkän punkinpureman jälkeen on raskaana olevat
naiset, koska sikiövauriomahdollisuutta ei tunneta tarkkaan. Raskaana
oleville voi suositella antibioottihoitoa, jos punkki on ollut oletettavasti
useampia tunteja kiinnittyneenä.
On arvioitu, että borrelioosin riski punkinpureman jälkeen
olisi noin 1 tapaus 100 puremaa kohti.
|
Ylös |
13. Pitääkö borrelia-vasta-ainetasoja
seurata hoidon jälkeen?
Yleensä vasta-ainetasossa tapahtuu selvästi havaittavaa laskua
hoidon jälkeen. Erythema migransin hoidon jälkeen lasku voi
tulla jo parissa kuukaudessa, mutta myöhemmissä vaiheissa
lasku on yleensä havaittavissa vasta 6-12 kk:n kuluttua hoidosta.
Vasta-ainetasot voivat joillakin kuitenkin pysyä korkeana tuloksellisesta
hoidosta huolimatta vuosien ajan. Kaiken kaikkiaan vasta-ainetasojen
seuranta ei ainakaan kliinisesti tuloksellisen hoidon jälkeen ole
tarpeellista.
14. Sulkeeko negatiivinen borrelia-vasta-aineiden
tulos pois Lymen borrelioosin mahdollisuuden?
Ei täysin. Ensimmäisten viikkojen aikana seronegatiivisuus
eli vasta-ainetasojen normaalin rajoissa oleva tulos on yleinen. Varhaisvaiheen
paikallisessa infektiossa ratkaisevaa onkin se miltä ihomuutos
näyttää eikä vasta-ainetuloksia edes yleensä
odoteta hoitoa määrättäessä.
Myöhäisvaiheissakin pieni osa potilaista voi olla seronegatiivisia.
Tällaisessa tapauksessa voidaan näyte ottaa uudelleen joidenkin
viikkojen tai kuukauseine kuluttua, jos epäily taudista on vahva.
Joissakin tapauksissa voidaan esim. selkäydinnesteestä tai
nivelnesteestä (tai esim. kuumeilevalta potilaalta verestäkin)
tutkia paitsi vasta-aineita myös ns. PCR-menetelmällä
löytyykö ko. näytteestä borrelian DNA:ta. Vasta-ainenegatiivisella
potilaalla pitää yleensä saada muilla laboratoriotesteillä
osoitus borreliainfektiosta, ennen kuin diagnoosia voidaan asettaa.
|
Ylös |
15. Kenelle pitäisi borrelia-vasta-ainemäärityksen
lisäksi tehdä PCR?
Selvästi oireiselle (esim. neurologisesti oireilevalle) potilaalle,
jolla lääkäri kohtalaisen vahvasti epäilee borrelioosia.
Yleensä tässä vaiheessa potilaan on hyvä olla sairaalan
pkl:n tutkimuksissa. Näytteitä PCR:ää varten voi
ottaa esim. elimistön eri nesteistä kuten selkäydinnesteestä
ja nivelnesteestä (mutta harvoin verestä). PCR ei siis missään
tapauksessa ole mikään seulontatutkimus.
Periaatteessa kiinnittyneestä ja sitten poistetusta punkista voi
myös tehdä PCR-määrityksen, mutta tällaista
palvelua ei itse asiassa ole tarjolla. Vaikka punkissa borrelia todettaisiinkin,
on tarttuneen infektion todennäköisyys vain 10% luokkaa.
16. Mikä on nykyinen hoitosuositus Lymen borrelioosiin?
Erythema migrans hoidetaan kliinisen kuvan perusteella riippumatta
vasta-ainelöydöksestä. Monet antibiootit tehoavat tähän
vaiheeseen hyvin, kun annos ja kuurin pituus ovat riittäviä.
Lääkärisi valitsee sinulle sopivan vaihtoehdon ottaen
huomioon paitsi ikäsi ja kokosi, myös infektion ajatellun
keston. Vaihtoehtoja ovat mm. amoksisilliini (itse käytän
annosta 1g x2), doksisykliini (100mg x2), kefuroksiimiaksetiili (500mg
x2), ainakin 14 vrk:n (yleisoireiden esiintyessä jopa 21 vrk:n)
ajan. Myös atsitromysiiniä voidaan käyttää
(varsinkin, jos potilas on penisilliini-allerginen). Myöhemmässä
vaiheessa eli levinneen borrelioosin hoidossa on eniten käytetty
i.v. keftriaksonia yhdistettynä melko usein suun kautta otettavaan
jatkohoitoon. Levinneeseen borrelioosiin tarvittavan hoidon pituutta
tutkitaan parhaillaan monikeskustutkimuksena Suomessa.
|
Ylös |
|
Muita kysymyksiä?
Jos sinulla on mielessäsi kysymys, jonka ajattelet olevan laajemmankin
piirin kanssa yhteinen, niin tee ehdotus - arvioimme sen ja laadimme
vastauksen, mikäli arviomme yleisesta mielenkiinnosta ko. kysymystä
kohtaan on riittävä. Palautesivulle
|
Ylös |
| |
|
|