HS:n artikkelissa 30.7.08 oli runsaasti faktoina kerrottuja asioita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Artikkelissa kerrotaan, että ”Joidenkin arvioiden mukaan borrelioosiin sairastuneiden määrä voi olla nykyisin jopa 9 000 …”.  Minkähänlaisiin laskelmiin tämä luku perustuu? Esittämäni luku noin 4000 perustuu kokemusperäisiin laskelmiin seuraavasti: KTL:n tilastossa on mukana levinneen borrelioosin lisäksi myös melko paljon potilaita, joilla on ollut vain ihoon rajoittunut infektio, joten arviolta levinneitä infektioita on ehkä 400-500 /vuosi. Oman kokemuksen mukaan terveyskeskuslääkärit hoitavat borrelioosin varhaisvaihetta, iholla näkyvää erythema migransia tehokkaasti, minkä vuoksi vain ehkä noin 10 % tilanteista, joissa borrelia on puutiaisen puremasta tullut ihoon, jää varhaisvaiheessa hoitamatta (mm. sen vuoksi, ettei potilas ole hakeutunut lääkärin vastaanotolle)  ja leviää sitten muualle elimistöön. Totta on, että tautitapausten lukumäärät todellakin ovat arvioita. Borrelioosin yleistyminen on HS:n otsikon mukaan luultua yleisempää. Oman käsitykseni mukaan tautitapaukset ovat kymmenen vuoden aikana korkeintaan kaksinkertaistuneet, mutta siinäkin luvussa voi hyvin olla osa ainoastaan parantunutta diagnostiikkaa johtuen sekä potilaiden että lääkärien lisääntyneestä valveutuneisuudesta.

HS:n artikkelissa oli harhaanjohtavasti kerrottu, että ” …borrelioosia vastaan ei ole rokotetta eikä parannuskeinoa, jos tauti ennättää pitkittyä.” ja toisessa kohdassa ” Pitkälle edennyttä borrelioosia ei nykytiedon mukaan pystytä täysin parantamaan…”. Rokotetta ei tosiaankaan ole markkinoilla, mutta sellaista edelleen kehitellään. Parannuskeino borrelioosiin kuitenkin on. Kaikkia borrelioosin vaiheita hoidetaan tehokkaasti antibiooteilla. Suomessa tehdyn ja kansainvälisessä lääketieteellisessä lehdessä julkaistun monikeskustutkimuksen perusteella noin 90% levinnyttäkin borrelioosia sairastavista saa hyvän avun suonensisäisestä antibioottikuurista. Vain siis noin 10%:lle jää pitkäaikaisia tai kroonisia elämää haittaavia merkittäviä jälkioireita. Näiden yhteys borreliainfektioon ei aina ole selvä. Nykytiedon perusteella on oletettavaa, että tällaiset jälkioireet ovat luonteeltaan reaktiivisia eli syntyvät elimistön omien reaktioiden pohjalta eivätkä näin ollen vaadi elossa olevia bakteereita. Huomattava valtaosa siis paranee oireista hyvin tai jopa erinomaisesti.
HS:n artikkelin mukaan ”Suomen lääkärikunnalla ei ole täsmällisiä hoitosuosituksia borrelioosin varalle.” Suomalaisessa lähes koko lääkärikunnalle tulevassa lääketieteellisessä julkaisussa Duodecimissa on viimeksi kesäkuussa 2008 julkaistu yksityiskohtaiset hoitosuositukset borrelioosin eri ilmenemismuotoihin ja vaiheisiin.

Artikkelissa kerrotaan ILADS- organisaatiosta, mutta ei toisesta infektiolääkäreiden muodostamasta IDSA- organisaatiosta. Näiden organisaatioiden suositukset eroavat ratkaisevasti toisistaan.

HS:n lehdessä painetussa laajemmassa artikkelissa kerrotaan mm. että borrelioosin muita oireita voivat olla esim hiustenlähtö, toistuvat poskiontelotulehdukset, ripuli ym.  Tietääkseni mitään näistä ei ole osoitettu tieteellisissä tutkimuksissa borrelioosista johtuviksi.

Jarmo Oksi
infektiolääkäri, dosentti