Tularemia eli jänisrutto

LT, infektiolääkäri Jarmo Oksi

Aiheuttaja

Ixodes ricinus -puutiaisista ehkä alle 0.1% on infektoitunut tularemian aiheuttajan (Francisella tularensis) suhteen. Joistakin pehmeäkuorisista puutiaisista (ei Suomessa) sen sijaan on löydetty 1 %:n kantajuuksia. Tärkeimmät varastoeläimet ovat jänis ja rusakko. Vektoreina (välittäjinä) toimivat puutiaisten lisäksi mm. hyttyset ja useat muut niveljalkaiset.

Taudinkuva ja diagnostiikka

Tavallisin tautimuoto on ns. ulceroglandulaarinen, jossa ihon haavauman lisäksi todetaan paikallisten imusolmukkeiden kivuliasta suurenemista. Glandulaarisessa muodossa puremakohdan haavauma puuttuu. Lisäksi tunnetaan ns. tyfoidaalinen muoto, jossa tärkeimpinä oireina esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja vatsakipuja. Tavallinen itämisaika on 3-4 päivää punkinpuremasta. Taudin voimakkuus vaihtelee suuresti, mutta voi johtaa jopa septiseen sokkiin. Viljelyä ei käytetä laboratorioinfektioiden välttämiseksi. Vasta-aineet kannattaa mitata 2 viikon kuluttua uudelleen, jos ensimmäinen testi on jäänyt negatiiviseksi.

Hoito

Hoito aloitetaan useimmiten empiirisesti käyttäen gentamysiiniä ja/tai tetrasykliiniryhmän tai fluorokinoloniryhmän antibiootteja 14 vrk:n ajan