Puutiaisaivokuume (TBE, ent. Kumlingen tauti)

LT, infektiolääkäri Jarmo Oksi

Puutiaisaivokuumeen aiheuttajavirus leviää puutiaispiston välityksellä. Sitä esiintyy punkeissa kuitenkin rajatuilla alueilla, eniten ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla. Noin viikon kuluttua punkinpuremasta (josta ei läheskään aina ole havaintoa) tulee lievä kuume ja/tai muita tulehdusoireita, jotka menevät ohitse viikossa. Tämän jälkeen voi seurata varsinainen aivokuumevaihe 3 viikon kuluessa. Tämän vaiheen oireita ovat korkea kuumeilu, päänsärky ja niskajäykkyys sekä mahdollisesti tajunnanhäiriöitä, pahoinvointia tai halvauksia. Aivokuumevaiheen kesto on yleensä pari viikkoa. Kumlingen tautiin ei ole varsinaista hoitoa. Sen ehkäisemiseksi on kuitenkin saatavissa tehokas rokote.

- Aiheuttaja
-Tartunnan todennäköisyys. TBE:n epidemiologiaa. Esiintymisalueiden kartat
- TBE:n taudinkuva
- TBE:n eteneminen
-TBE:n diagnostiikka
-TBE:n hoito ja ennuste
-TBE-rokote

Aiheuttaja

Puutiaisaivokuumeen aiheuttaja on arbovirus joka kuuluu flavivirusten ryhmään (RNA-virus) ja siitä käytetään eniten nimitystä TBE-virus (meillä Kumlinge-virus). TBE-virus eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1937. Itäistä ja läntistä tautimuotoa aiheuttavat virukset eroavat ulkokalvon proteiinien suhteen toisistaan jonkunverran.

Tartunnan todennäköisyys. TBE:n epidemiologiaa.

TBE-viruksen esiintymisalueiden kartat (PowerPoint-esitys)

Kumlinge-virusta välittävät lähinnä vain puutiaiset. Viruksen voi saada myös pastöroimattomasta maidosta. Viruksen reservuaareina toimivat lähinnä pikkujyrsijät, joista vektorit kuten esim. punkki saa veren välityksellä tartunnan. Taudin esiintymisalue on hiljalleen laajentunut: eniten sitä esiintyy saaristossa Hiittisisten ja Uudenkaupungin välisellä alueella, mutta myös Merenkurkusta ja Itä-Suomesta on havaintoja. Keski-Euroopassa Kumlingen tautia vastaavaa hyvin lähisukuisen viruksen aiheuttamaa tautia kutsutaan TBE:n lisäksi nimellä Frühsommemeningoenzephalitis (FSME), kevätkesän aivokuume. TBE:n ns. itäinen tautimuoto (Russian spring-summer encephalitis, RSSE) on oireiltaan vaikeampi ja pitkäkestoisempi. TBE-viruksen vektorina eli välittäjänä toimii itäisessä tautimuodossa Ixodes persulcatus ja läntisessä tautimuodossa Ixodes ricinus -puutiainen, vaikka kaikkiaan TBE-virus voi infektoida 14 punkkilajia. Euroopassa 0.5 - 5% punkeista on infektoitunut TBE-viruksella, Suomessa todennäköisesti yleensä alle 1%, mutta Venäjältä on raportoitu jopa 40%:n kantajuuksia.

Puutiaisaivokuumeeseen sairastuu Suomessa vuosittain noin 20-40 ihmistä. Meillä puutiaisaivokuumetta ilmenee eniten loppukesästä tai alkusyksyllä. Itävallassa tautiin sairastui vuosittain jopa 1000 ihmistä ennen joukkorokotuksia, jotka sitten dramaattisesti laskivat insidenssin noin 50-100 tapaukseen vuodessa. Vuodelta 1995 raportoituja TBE:n insidenssilukuja on koottu taulukkoon X. Venäjällä sairastuvuus saattaa paikoitellen olla jopa 200 / 100 000 asukasta. Lähialueistamme Venäjän lisäksi tautia esiintyy erityisen runsaasti Baltian maissa ja Ruotsin rannikollakin suhteellisesti laskien kaksinkertaisesti Suomen rannikkoalueisiin verrattuna.

Taulukko 1

	TBE:n insidenssi v.1995/10 000 asukasta
Saksa	0.3
Ruotsi	3
Itävalta	6
Tsekki ja Slovakia	25
Venäjä	50-100

Taulukko 2

	TBE-tapauksia vuonna 1997
Itävalta*	99
Latvia	870
Liettua	646
Puola	200
Ruotsi	77
Saksa	167
Suomi	20
Slovakia	77
Slovenia	269
Sveitsi	123
Tsekinmaa	416
Unkari	99
Venäjä	6359
Viro	403
* joukkorokotukset olleet käytössä

TBE:n taudinkuva

Kliiniseen tautiin johtaa vain 10-30% tartunnoista. Alle kouluikäisillä lapsilla oireinen infektio on harvinainen. Tyypillisenä puutiaisaivokuume on kaksivaiheinen tauti. Noin viikon kuluttua puutiaisen puremasta (josta ei läheskään aina ole havaintoa) tulee epäspesifisiä infektio-oireita ja lievä kuume, joka menee ohitse viikossa. Tauti päättyy useimpien osalta tähän.

TBE:n eteneminen

TBE on ns. postinfektiöösiä enkefaliittityyppiä. Varsinainen aivokuumevaihe voi seurata 3-21 vrk kestävän oireettoman tai epämääräisen pahanolon jakson jälkeen. Hallitsevina oireina on korkea kuume, päänsärky ja niskajäykkyys. Lisäksi voi olla valonarkuutta, pahoinvointia, tajunnanhäiriöitä, kouristuksia ja halvauksia. Toinen vaihe kestää yleensä 2-3 viikkoa. Oireiston vakavuus vaihtelee suuresti. Osalla potilaista on pelkästään kuumeilua ja päänsärkyä, osalla meningiitti eli aivokalvontulehdus (yleisin tautimuoto; noin 50%:lla), osalla meningiitin lisäksi enkefaliitti (aivokudoksen tulehdus; noin 40%:lla) tai myeliitti (selkäytimen tulehdus; noin 10%:lla). TBE:n sairastaneista potilaista kolmanneksella on myöhäisoireina lihasheikkoutta, muistihäiriöitä ja tasapaino- häiriöitä. Pysyvä halvaus kehittyy 2-10%:lle potilaista, itäisessä tautimuodossa jopa 30%:lle.

TBE:n diagnostiikka

Varma diagnoosi voidaan tehdä vain viruslaboratoriossa osoittamalla yhdestä seeruminäytteestä Kumlinge-virukselle spesifistä IgM-luokan vasta-ainetta. Vanha infektio ja sitä seuraava immuniteetti voidaan todeta IgG-luokan vasta-aineiden osoituksella. Suomessa on viime vuosina tehty noin 20 laboratoriovarmennettua diagnoosia vuosittain. Todellisten tartuntojen määrä on kuitenkin moninkertainen. Väestön vasta-ainetasot Ahvenanmaan ja Turun saariston alueilla vaihtelevat 1-30%:iin. Taudin esiintyminen on kasvusuunnassa.

Vuonna 2000 raportoitujen tapausten määrä Suomessa olikin ensimmäisen kerran yli 40. Ennätysvuosi tähän mennessä on ollut 2010, jolloin sairastuneita oli 44 – huolimatta siitä, että viime vuosina riskiryhmät ovat paljolti rokottautuneet tautia vastaan. Tämä puhuu sen puolesta, että viruksen esiintyminen Suomen alueen puutiaisissa on lisääntynyt merkittävästi.

Punkkienkefaliitti näyttää lisääntyneen viimeisten kymmenen vuoden aikana Itämeren alueella muuallakin.

TBE:n hoito ja ennuste

Koska kyseessä on virusinfektio, ei spesifistä hoitoa ole. Potilas, jolla on meningiittiin ja/tai enkefaliittiin sopivia oireita kuuluu kuitenkin sairaalahoitoon mahdollisesti tarvittavaa elintoimintoja tukevaa hoitoa varten. Tauti johtaa harvoin pysyviin, vakaviin jälkioireisiin. Pohjoismaisessa tautimuodossa kuolemantapaukset ovat yksittäisiä, sen sijaan Itävallassa jo 2%:n ja Siperiassa 30%:n luokkaa. Kerran sairastettu tauti jättää elinikäisen immuniteetin.

TBE-rokote

TBE:ta vastaan on apteekeista saatavilla reseptillä kahden eri lääketehtaan valmistamaa rokotetta, joista on olemassa sekä aikuisten että lasten lääkemuoto. Aikuisten rokotetta voidaan käyttää 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille sekä lasten rokotetta alle 12-vuotiaille. Inaktivoitua virusta sisältävä rokote annetaan 3 kertaa 12 kk sisällä ja tehosteannos 3-5 vuoden välein. Alle 4-vuotiaita lapsia ei ole kovin usein katsottu aiheelliseksi rokottaa, koska tauti lapsilla on yleensä lievä. Lisääntyvästi eri puolilla Eurooppaa on kuitenkin tullut tavaksi rokottaa jo yli 2-vuotiaita riskialueilla. Rokotus on tehokas ja hyvin turvallinen. Sitä suositellaan ainakin Keski-Eurooppaan matkustaville alppivaeltajille ja suunnistajille sekä Baltiaan matkustaville ihmisille, jotka aikovat liikkua runsaasti luonnossa. Kotimaan saaristossa etenkin ulompana saaristossa sekä joillakin mantereenkin rannikon tiedetyillä riskialueilla asuvien tai työskentelevien tai siellä kesäänsä viettävien suhteen kannattaa käyttää tapauskohtaista harkintaa. Jos punkinpuremia tapaa tulla useita joka kesä, ja ainakin jos sen lisäksi oleskelee alueella, jossa tautitapauksia on todettu, kannattaa rokote ottaa.

Vuoden 2000 Ahvenanmaalla todettujen tautitapausten määrän kasvun johdosta päädyttiin pohdinnan jälkeen Ahvenanmaalla joukkorokotuksiin, joita on annettu vuodesta 2006 alkaen . Joukkorokotuksia on käytetty hyvällä menestyksellä myös Itävallassa ja eteläisissä osissa Saksaa.