Borrelioosin esiintymisen 10-vuotiskatsaus

LT, infektiolääkäri Jarmo Oksi

Kaavio: Borreliatapausten määrän kasvu vuosina 2000-2004

Vuosi 2004

Vuosi 2004 oli varsin sateinen. Todennäköisesti siitä johtuen borrelioosin ilmaantuvuus on ollut poikkeuksellisen runsasta. Koko maassa raportoitiin ennätykselliset 1135 uutta tapausta laboratorioilmoitusten perusteella. Todellisia tapauksia on luonnollisesti ollut moninkertainenkin määrä, koska melko yleinen käytäntö on, että selviä varhaisvaiheen infektioita (erythema migrans) ei varmenneta laboratoriotesteillä. On melko vaikea arvioida mikä osuus tästä luvusta selittyy sillä, että varhaisvaiheen ihoinfektio on haluttu vielä varmentaa tutkimalla joko diagnoosihetkellä tai jälkikäteen potilaan borrelia-vasta-ainetaso. Suuri osa vasta-ainetuloksistahan on vielä erythema migransin diagnosointihetkellä negatiivisia, koska vasta-ainetesti muuttuu positiiviseksi vasta noin kuukauden kuluttua tartunnasta. Karkeasti voitaisiin arvioida, että uusien borreliainfektioiden todellinen määrä olisi noin nelinkertainen verrattuna laboratorioiden ilmoittamaan lukuun. Disseminoituneen borrelioosin osuudeksi laboratorion ilmoittamista luvuista puolestaan voitaisiin karkeasti arvioida noin kolmannes. Jos käytetään tätä arviota, saattaisi vuoden 2004 aikana olla ilmaantunut noin 400 levinnyttä infektiota. Luvut ovat karkeasti 1,5 -kertaisia verrattuna tavalliseen vuoteen.

Ahvenanmaalla borrelioosin ilmaantuvuus on kansainvälisestikin arvioiden erittäin yleistä - vuonna 2004 sieltä raportoitiin 477 tapausta (1817 tapausta 100 000 asukasta kohti), mikä merkitsee noin 75% lisäystä edellisen vuoden lukuun verrattuna ja edustaa yli 40% koko maan luvusta. Muualla Suomessa raportoituja tapauksia on ollut 20-50% enemmän kuin edellisenä vuotena: Etelä-Suomen läänin alueella 408, Länsi-Suomen läänin alueella 147 ja Itä-Suomen läänin alueella 88. Väestön määrään suhteutettuna uusien raportoitujen borrelioositapausten määrä vuonna 2004 oli Etelä-Suomen läänin alueella yli kaksinkertainen (19 tapausta 100 000 asukasta kohti) verrattuna Länsi-Suomen läänin alueeseen (8 tapausta 100 000 asukasta kohti) ja kohtalaisesti suurempi kuin Itä-Suomen läänin alueella (15 tapausta 100 000 asukasta kohti) .

Ilmaantuvuuden huippu ajoittui vuonna 2004 koko maan alueen tarkastelussa elo-marraskuulle (suurimmat ilmaantuvuusluvut elo-syyskuussa ja lähes yhtä suuri vielä marraskuussa), mutta huomattavaa on, että edelliseltä (tai edellisiltä) vuodelta peräisin olevat tartunnat aiheuttivat vuoden alkuun tammi-huhtikuulle ilmaantuvuuden, joka vastasi lähes puolta vuoden huippukuukausien ilmaantuvuudesta. Ilmaantuvuus oli minimissään toukokuussa.

Vuodet 1995-2004

Laboratoriolle ilmoitettuja uusia borrelioositapauksia on kymmenen vuoden aikana ilmaantunut koko maan osalta vähitellen lisääntyvästi. Vuosina 1995-1999 keskiarvo oli 439 ja vuosina 2000-2004 872 tapausta vuodessa. Vuosi 2004 oli ilmaantuvuuden kannalta poikkeuksellinen todennäköisesti hyvin sateisen kesän ja syksyn ansiosta: ilmoitettuja tapauksia koko maassa oli 1135 (27% enemmän kuin toiseksi korkeimman frekvenssin omaavana vuotena 2000). Koska puutiaisen elinaika on 2-3 vuotta jää nähtäväksi vuonna 2005 kuinka puutiaiselle suotuisat kosteusolosuhteet vaikuttavat esim. seuraavan vuoden borrelioosin ilmaantuvuuteen. Borrelioosin ilmaantuvuuteen vaikuttavat mm. reservuaarien (esim pikkujyrsijät) kantojen vaihtelu, sääolosuhteet, ihmisten liikkuminen luonnossa jne. Vuoden 2004 ilmaantuvuuslukujen perusteella näyttäisi siltä, että kosteusolosuhteet vaikuttavat ilmaantuvuuteen enemmän kuin mahdollinen ihmisten luonnossa liikkumisen lisääntyminen aurinkoisena kesänä.

Todennäköisesti ilmaantuvuuden lisääntyminen on todellista eikä ainakaan kokonaan lisääntyneestä diagnostiikasta johtuvaa, koska vuosina 2000-2005, jolloin tietoisuus taudista on jo pysynyt suhteellisen vakaana ja ilmaantuvuudessa on tapahtunut välillä myös pienehköjä laskuja (esim. vuonna 2001 lasku oli 23% edelliseen vuoteen verrattuna). Karkeasti voidaan arvioida, että 2000-luvulla ilmaantuvuus on vakiintunut noin 800 tapaukseen vuodessa.

Tarkasteltaessa (vuodet 2000-2004) ilmaantuvuutta suhteessa väestömäärään, voidaan todeta, että koko maassa se on keskimäärin noin 17 tapausta 100 000 asukasta kohti vuodessa (nousua 87% vuosien 1997-1999 luvuista). Ylivoimaisesti suurin ilmaantuvuus on Ahvenanmaalla, jossa se on vuosina 2000-2004 ollut keskimäärin 1343 tapausta /100 000 asukasta /vuosi (nousu 225%). Ahvenanmaan osuus koko Suomen uusista borrelioositapauksista on ilmoitettujen tapausten perusteella 40% kymmenvuotiskauden loppupuoliskolla, kun se kauden alkupuoliskolla oli 18%. Manner-Suomessa suhteellisesti eniten borrelioosiin sairastutaan Etelä-Suomen läänin alueella, jossa vuosina 2000-2004 ilmoitettujen tapausten perusteella oli keskimäärin 14 tapausta /100 000 asukasta /vuosi (nousu 72%). Länsi-Suomen läänissä ilmaantuvuus oli vuosina 2000-2004 keskimäärin 7 tapausta /100 000 asukasta /vuosi (nousu 3%). Itä-Suomen läänissä ilmaantuvuus on lisääntynyt hieman hitaammin kuin muualla Suomessa ollen vuosina 2000-2004 keskimäärin 13 tapausta /100 000 asukasta /vuosi (nousua 32% verrattuna vuosiin 1997-1999). Kymmenvuotiskauden loppupuolella ilmaantuvuus on siis ollut Etelä- ja Länsi-Suomessa suurempaa kuin Itä-Suomessa, kun se kauden alkupuoliskolla oli puolestaan Itä-Suomessa suhteellisen selkeästi suurempaa kuin Etelä- ja Länsi-Suomen läänien alueella. Oulun läänin alueella tapauksia on ollut vuosittain vähän toistakymmentä ja Lapin läänin alueella pari tapausta vuodessa.

Ilmaantuvuuden huippu on koko tarkasteltavan kymmenvuotiskauden ajan pysynyt yleensä syyskuussa - poikkeuksena vuodet 1996 (elokuu), 2001 (elokuu), 2003 (lokakuu). Suurimmat ilmaantuvuusluvut ovat yleensä ajoittuneet elo-marraskuulle siten, että marraskuun ilmaantuvuus on ollut poikkeuksetta suurempaa kuin kesäkuun - joskus jopa yli kaksinkertainen. Huomattavaa on myös se, että edelliseltä (tai edellisiltä) vuodelta peräisin olevat tartunnat aiheuttavat säännönmukaisesti vuoden alkuun tammi-huhtikuulle ilmaantuvuuden, joka on yleensä vastannut lähes puolta vuoden huippukuukausien ilmaantuvuudesta. Ilmaantuvuus on ollut minimissään yleensä toukokuussa, mutta kertaalleen myös helmi- ja kesäkuussa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että borrelioosin ilmaantuvuus on hitaasti lisääntymässä. Viime vuosina uusien laboratorioilmoitusten määrä on ollut noin 800 tapausta vuosittain kun se kymmenvuotiskauden alussa oli alle 500. Vuonna 2004 ilmaantuvuusluvut olivat yleisesti ottaen noin 1,5 -kertaiset tavalliseen vuoteen verrattuna. Alueellisesti lisääntyminen on ollut suurinta Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomen läänin alueella, mutta kaikilla alueilla nousutrendi on suhteellisen selvästi havaittavissa lukuun ottamatta Oulun ja Lapin lääniä, joissa tapaukset ovat pysyneet yksittäisinä. Borrelioosin esiintymisen pohjoista rajaa on läänijaon perusteella suhteellisen vaikea arvioida. Mikäli tapausten lisääntyminen rannikkoalueilla johtuu ilmaston vähittäisestä lämpenemisestä, on kuitenkin oletettavaa, että pohjoisraja olisi siirtynyt jonkin verran pohjoisemmaksi kuin mitä se esimerkiksi kymmenen vuotta sitten on ollut.

Verrattaessa borrelioosin esiintymistä toiseen puutiaisten välityksellä leviävään infektioon, puutiaisaivokuumeeseen, voidaan havaita, että TBE-virustartuntojen määrän kolminkertaistuttua kymmenvuotiskauden loppupuoliskolle tultaessa, on borrelioositartuntojen määrässä tapahtunut lähes kaksinkertainen nousu. Molemmissa tapauksissa osasyynä saattaa olla lisääntynyt diagnostiikka. Ilmaantuvuuksien dynamiikan ja puutiaisvälitteisten infektioiden yleisen tietoisuuden kasvun perusteella arvioituna nousu lienee kuitenkin suurimmaksi osaksi todellista. Borreliainfektioiden todellisen määrän arvioidaan olevan noin nelinkertainen laboratorioiden ilmoittamaan lukuun verrattuna, koska varhaisvaiheen ihoinfektion diagnoosi ei edellytä vasta-ainetutkimusta, joka tosin melko usein silti otetaan.